keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kahvikuppineuroosi

Tein pieniä viilailuja blogipohjaan; entinen tuntui niin pieneltä ja ankealta ja suttuiselta. Ja kun kuvatkin tuppaavat iltavalossa kuvattuina olemaan tähän vuodenaikaan keltaisia...
Valoa. Sitä tässä kaipaa enemmän ja enemmän. Ja onneksi sitä koko ajan tulee lisää ja lisää kevättä kohti kun mennään.

Mutta asiaan. Kahvikupit.
Meillä on epämääräisten "hupimukien" lisäksi sinistä Teemaa. En tiedä, alanko tulla vanhaksi, mutta on ruvennut tulemaan sellainen mieli, että olisi mukavaa omistaa ihan oikea kahvikalusto. Kahvia saisi mahtua kuppeihin kunnollinen määrä, ei nyt toki mukillista. Siispä kysynkin teiltä, onko teillä kahvikalustoa ja jos on, niin mitä sarjaa. Tai mikä on sinun lempparisarjasi?

Saimme tuparilahjaksi tällaisen komeahkon ja uniikin kahvikaluston:

Nämä ovat käytössä siihen saakka, kunnes olemme päättäneet lasisen mallin... ;)

lauantai 22. tammikuuta 2011

Työhuoneista

 Onpa mukavaa katsella raksa-aikaisia kuvia! 
Suorastaan terapeuttista! 
Tärkeä muistutus itselle, miten _hyvin_ asiat tällä hetkellä ovat. 
Kun ei tarvitse stressata. Ei tarvitse päivystää. 
Ei tarvitse päättää mitään. 
Ellei halua. 


Kuvapari alakerran työhuoneesta. 
Olen iloinen että tämänhetkinen tilanne on "Jälkeen"-kuva. 


Alakerran työhuoneeseen mahtui bonuksena vanha löhöily-jättisohvamme, joka meinasi jo saada tuomion muuttaa kotia. Kyllähän joka huushollissa pitää olla yksi löhösohva? 
Mitäpä sitä työhuoneessa tyhjällä tilalla tekisikään?

Alla näkymä alakerran työhuoneesta olkkariin: 


Yläkerran työhuone on eri tyylinen.
Valoisa.
Kevyt.


Ja se on käytännössä lasten askarteluhuone. 
Ei sillä, se on ihan hyvä ja tärkeä käyttötapa tälle huoneelle.



Kirpparilta ostetut mäntykaapit odottavat aikaa parempaa, jolloin ne hiotaan ja maalataan.


 Valaisin löytyi naapurikunnan sähköliikkeestä ja on ollut huoneeseen sopiva ja hyvin valaiseva.


Yläkerran työhuoneessa on rakkain huonekaluni. 
Vanha lipasto, joka vetää sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.
Ennen huonekalut tehtiin kestämään, sillä tämän yläkertaan saamiseksi jouduimme vuokraamaan kurottajan. =)

lauantai 15. tammikuuta 2011

Yläkerran aula


Kaksi parasta asiaa yläkerran aulassa ovat hormi ja seinän väri.


Tilaa on myös junaradalle.


Aulassa ainoa ehjä seinänpätkä on oikealla olevan patakaapin takana, joten tilaa ei paljoa tarvitse sisustella ainakaan kovin suurin kalustein. Aula tuo yläkertaan avaruutta, mutta onhan se myös "turhaa tilaa". En tosin ole ihan varma, luopuisinko tästä turhuudesta. Lasten leikit leviävät helposti huoneista aulaan, mutta toisaalta lelut pysyvät yläkerrassa. Meillä muuten vietetään todella paljon aikaa yläkerrassa. Omien huoneiden lisäksi siellä on askarteluhuone ja telkkarihuone. 
Miten paljon portaissakulkua olisikaan, jos telkkari olisi alakerrassa?
Meillä on telkkari näkynyt vasta kuukauden verran. Erillinen telkkarihuone on siitä hyvä, että tv ei pauhaa siellä koko ajan päällä, vaan vain silloin, kun sitä katsotaan. Ja sitähän taas katsotaan yhä enenevässä määrin. Hyvin pärjättiin pari kuukautta ilman, mutta nyt jos sen joku veisi pois...?

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kuistin sisustusta

Etuoven vieressä on lasten naulakko. Löysin tämän Pietarsaarelaisesta sisustusliikkeestä ja oli kyllä hyvä ostos! Paljon takkeja ja pipoja menee pieneen tilaan. 


Ikean vanha uskollisesti palvellut naulakko ja penkki toimivat edelleen, vaikka tämän tilalle toivomme joskus löytävämme vanhan sopivan kokoisen kaapin. Talvella ulkovaatteet, fleecet yms. vievät älyttömästi tilaa ja naulakko pursuaa. Kaappi olisi siistimpi.



Kenkäpenkkiin olen aina ja vain niin kovin tyytyväinen!


Sen ansiosta vapaana lojuvat kengät rajoittuvat muutamiin:


Halusin kuistille viherkasveja ja nyt testataan, kauanko anopinkielet kestävät epäsäännöllistä hoitoa. Aika sitkeiltä kavereilta vaikuttavat!


Olen ihastunut pilttipurkeista tehtyihin kynttilälyhtyihin! Voikohan näissä polttaa mitään muita kun lämpökynttilöitä? Ne kun palavat niin nopeasti. Uusi vuosi -kuvassa samaiset "livenä". 


Ilta- ja päiväkuvat ovat valoltaan kuin... noh, ilta ja päivä! 
Tuntuu, että päivä on jo illasta hetken pidentynyt. 
Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.