10 vuotta sitten

... asuimme Espoossa Leppävaarassa kerrostalokolmiossa. Elin kiivasta ura-aikaa, valmistuin kauppiksesta, juhlittiin, reissattiin... ja samalla etsin... jotain, hain suuntaa elämälle. Mietin, mitä oikeastaan haluan. Ehkäpä jossain sisimmässäni tiesin, mutta halusin sen sulkea pois.

Sunnuntait vietimme - mikäli emme olleet Pohjanmaalla - asuntonäytöissä ympäri Espoota ja länsi-Uuttamaata. Etsimme ok-taloa, etsimme yhteisöä - paikkaa, jonne kotiutua.

Missään nimessä en halunnut lapsia enkä muuttaa itä-Uudellemaalle. Tiedustelut juurille paluusta Pohjanmaalle kuulostivat lähinnä naurettavilta. Onneksi ne pystyi helposti torjumaan "ei siellä ole töitä"-lauseella.

Arvannette, että kahden vuoden jälkeen meillä oli lapsi ja muutimme Itä-Uudellemaalle.

Porvoossa asuessamme ja toisen lapsemme synnyttyä, rupesi myös ajatus juurille paluusta tuntumaan täysin mahdolliselta, jopa mukavalta ajatukselta. Kävimme edelleen vähintään kerran kuussa Pohjanmaalla. Viikonlopun 6,5 tunnin ajomatkat suuntaansa lasten kera alkoivat kypsyttää ajatusta paluusta toden teolla.

Ihana, ihana Porvoon kotimme vanhassa liitutehtaan kiinteistössä!

Ilman parin vuoden "varikkopysähdystä" Seinäjoella en olisi varmaankaan täydelliseen paluumuuttoon kyennyt. Sen kolmen vuoden aikana kypsyi lopullisesti ajatus paluusta kotikylään.

Toinen "kotikatumme" Seinäjoella. Näkymä silloisesta kodistamme molempiin suuntiin.

Myös esikoisen kouluun meno nopeutti päätöksentekoa. Tyttö aloitti koulutiensä samassa kyläkoulussa, missä äitinsä ja isänsä aikoinaan.

Kyläkoulumme viime elokuussa.

Paluumuuttajan elämää on nyt takana reilu puoli vuotta. Kertaakaan ei ole epäilyksen häivähdyskään käynyt mielessä, tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Ehkä suuriin "yllätys" on ollut, että kiireistä elämä on täälläkin - tosin se kiire on jotenkin erilaista kuin kaupungin kiire. Ihmiset ovat leppoisampia ja välittävämpiä. Toisaalta kaipaan kaupunkilaisten avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta.

Kylä on ottanut maailmalla käyneet lapsensa hyvin vastaan. Siitä, kuten niin monesta muustakin asiasta, olen kiitollinen.

Kuten siitä, että meillä on hyvä koti. Ja että se on valmis =)

24.1.2010 Talomme tuntui olevan kaukainen haave...

... ja 11.12.2010 se oli jo ollut pari kuukautta täyttä totta!

Talvi, talvi, kiitos riittää!

Parhaillaan lunta sataa...

En ole saanut hankittua kunnon lumilapiota, joten etupihan portaikko on hieman hunningolla. 

(Ehkei se lumilapiokaan itsestään toimisi?) 

Pistolapiolla tein siihen tänään vähän isompaa väylää edellisen myrskyn jäljiltä...

Mies on hoitanut pihan lumityöt kiitettävästi, mutta ilmeisesti portaat olisivat minun heiniäni? 

Alan olla kertakaikkiaan kyllästynyt talveen.

Vaikka. Onhan taas ollut ajoittain kaunistakin.

Ja lapsilla mukavaa.

Silti. En tule kertaakaan valittamaan, kun lumi sulaa ja pihamme on savisen liejun peitossa.

En varmasti.

Ihana Savi, sinua odotan!

Kahvikuppineuroosi

Tein pieniä viilailuja blogipohjaan; entinen tuntui niin pieneltä ja ankealta ja suttuiselta. Ja kun kuvatkin tuppaavat iltavalossa kuvattuina olemaan tähän vuodenaikaan keltaisia...
Valoa. Sitä tässä kaipaa enemmän ja enemmän. Ja onneksi sitä koko ajan tulee lisää ja lisää kevättä kohti kun mennään.

Mutta asiaan. Kahvikupit.
Meillä on epämääräisten "hupimukien" lisäksi sinistä Teemaa. En tiedä, alanko tulla vanhaksi, mutta on ruvennut tulemaan sellainen mieli, että olisi mukavaa omistaa ihan oikea kahvikalusto. Kahvia saisi mahtua kuppeihin kunnollinen määrä, ei nyt toki mukillista. Siispä kysynkin teiltä, onko teillä kahvikalustoa ja jos on, niin mitä sarjaa. Tai mikä on sinun lempparisarjasi?

Saimme tuparilahjaksi tällaisen komeahkon ja uniikin kahvikaluston:

Nämä ovat käytössä siihen saakka, kunnes olemme päättäneet lasisen mallin... ;)

Työhuoneista

 Onpa mukavaa katsella raksa-aikaisia kuvia! 

Suorastaan terapeuttista! 

Tärkeä muistutus itselle, miten _hyvin_ asiat tällä hetkellä ovat. 

Kun ei tarvitse stressata. Ei tarvitse päivystää. 

Ei tarvitse päättää mitään. 

Ellei halua. 

Kuvapari alakerran työhuoneesta. 

Olen iloinen että tämänhetkinen tilanne on "Jälkeen"-kuva. 

Alakerran työhuoneeseen mahtui bonuksena vanha löhöily-jättisohvamme, joka meinasi jo saada tuomion muuttaa kotia. Kyllähän joka huushollissa pitää olla yksi löhösohva? 

Mitäpä sitä työhuoneessa tyhjällä tilalla tekisikään?

Alla näkymä alakerran työhuoneesta olkkariin: 

Yläkerran työhuone on eri tyylinen.
Valoisa.
Kevyt.

Ja se on käytännössä lasten askarteluhuone. 

Ei sillä, se on ihan hyvä ja tärkeä käyttötapa tälle huoneelle.

Kirpparilta ostetut mäntykaapit odottavat aikaa parempaa, jolloin ne hiotaan ja maalataan.

 Valaisin löytyi naapurikunnan sähköliikkeestä ja on ollut huoneeseen sopiva ja hyvin valaiseva.

Yläkerran työhuoneessa on rakkain huonekaluni. 

Vanha lipasto, joka vetää sisäänsä uskomattoman paljon tavaraa.

Ennen huonekalut tehtiin kestämään, sillä tämän yläkertaan saamiseksi jouduimme vuokraamaan kurottajan. =)

Yläkerran aula

Kaksi parasta asiaa yläkerran aulassa ovat hormi ja seinän väri.

Tilaa on myös junaradalle.

Aulassa ainoa ehjä seinänpätkä on oikealla olevan patakaapin takana, joten tilaa ei paljoa tarvitse sisustella ainakaan kovin suurin kalustein. Aula tuo yläkertaan avaruutta, mutta onhan se myös "turhaa tilaa". En tosin ole ihan varma, luopuisinko tästä turhuudesta. Lasten leikit leviävät helposti huoneista aulaan, mutta toisaalta lelut pysyvät yläkerrassa. Meillä muuten vietetään todella paljon aikaa yläkerrassa. Omien huoneiden lisäksi siellä on askarteluhuone ja telkkarihuone. 

Miten paljon portaissakulkua olisikaan, jos telkkari olisi alakerrassa?

Meillä on telkkari näkynyt vasta kuukauden verran. Erillinen telkkarihuone on siitä hyvä, että tv ei pauhaa siellä koko ajan päällä, vaan vain silloin, kun sitä katsotaan. Ja sitähän taas katsotaan yhä enenevässä määrin. Hyvin pärjättiin pari kuukautta ilman, mutta nyt jos sen joku veisi pois...?

Kuistin sisustusta

Etuoven vieressä on lasten naulakko. Löysin tämän Pietarsaarelaisesta sisustusliikkeestä ja oli kyllä hyvä ostos! Paljon takkeja ja pipoja menee pieneen tilaan. 

Ikean vanha uskollisesti palvellut naulakko ja penkki toimivat edelleen, vaikka tämän tilalle toivomme joskus löytävämme vanhan sopivan kokoisen kaapin. Talvella ulkovaatteet, fleecet yms. vievät älyttömästi tilaa ja naulakko pursuaa. Kaappi olisi siistimpi.

Kenkäpenkkiin olen aina ja vain niin kovin tyytyväinen!

Sen ansiosta vapaana lojuvat kengät rajoittuvat muutamiin:

Halusin kuistille viherkasveja ja nyt testataan, kauanko anopinkielet kestävät epäsäännöllistä hoitoa. Aika sitkeiltä kavereilta vaikuttavat!

Olen ihastunut pilttipurkeista tehtyihin kynttilälyhtyihin! Voikohan näissä polttaa mitään muita kun lämpökynttilöitä? Ne kun palavat niin nopeasti. Uusi vuosi -kuvassa samaiset "livenä". 

Ilta- ja päiväkuvat ovat valoltaan kuin... noh, ilta ja päivä! 

Tuntuu, että päivä on jo illasta hetken pidentynyt. 

Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa.

Uusi Vuosi

Näiden kuvien myötä 

Hyvää ja Kaunista Uutta vuotta!

Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneesta halusin "tehokkaan" tilan, jossa ei vietetä paljoa aikaa. Valaisimina on Innojokin kaksi neliön mallista yleisvalaisinta: ihan huiput!

Oikealla korkeassa kaapissa ovat keskuspölynimuri ja siivousvälineet. Imurin letku maastoutuu hyvin kaappien alle.

Sen vieressä pienessä yläkaapissa on pyykinpesuaineet. Pesualtaan alakaapeissa on tällä hetkellä sälää ja viereisissä alakaapeissa tilaa likapyykille. 

Näkymä kodarista keittiöön. Pesutornin vieressä oven takana kuivauskaappi ja sen yläpuolella ilmastointilaite. Pienenä sivuhuomautuksena sanottakoon, että ellei mies olisi ehtinyt hätiin, tuo kyseinen laite sijaitsisi nyt pojan huoneessa yläkerrassa ja voin kertoa, että pitää ääntä ihan kiitettävästi normaalistikin saatikka nyt, kun on pakkasilla jäätynyt... Yksi oppi tästä rakentamisesta oli se, että ole aina vähintään silloin paikalla kun joku heistä tulee: L/V/I/S-asentaja...



Kaapin oviin olen tyytyväinen, vaikka alunperin olin hyvin epäileväinen näin moderneista ovista. Ainoa miinuspuoli ovat nuo "vetimet" eli vaikka ovat kätevät, kun eivät ole tiellä, niin reunat ovat terävät, joten aina on pieni huoli, kun lapset noita ovia käyttävät, etteivät telo itseään niihin.

Kodariin pohdin pitkään maitolasisia ovia tai peiliovia. Kallistuin peilioviin sen takia, että kerrankin on iso peili edes jossain. Tulee täällä kieltämättä käytyä peilaamassa tarpeen tullen. Ei meillä edelleenkään ole isoa peiliä missään muualla. Ovien takana ovat mankelihylly ja liinavaatteet, pyyhkeet yms. Tästä tuli se oppi, että kolmella rungolla olevalle kaapistolle ei oikein toimi kaksi isoa peiliovea: keskimmäiseen kaappiin ei pääse kunnolla käsiksi, kun ovi jää aina tielle. Pienenä vinkkinä kaapiston myyjille, että tästä asiasta kannattaisi mainita. 

Alakerran wc

Edelliseen postaukseen liittyen: meillä ei ole vessoihin lyöty vielä yhtäkään naulaa eikä ruuvattu yhtäkään ruuvia! Siis pyyhe (joita on siis vain yksi/vessa käytännön syistä) roikkuu oven rivassa ja vessapaperirulla pyörii lattialla tai on yleensä jossain liian kaukana lapsille. Syy on Ikean. Heiltä puuttui yksi osa sarjasta, jota olin ajatellut ja suutuksissani jätin kaikki hyllyyn. Asia, jota olen tullut muutaman kerran katuneeksi.

Alakerran wc:n pinnat ovat samaa kuin yläkerrassa: lattiassa oktagon-laattaa, seinissä kaakeli ja tapetti.

Seinälamppu on samaa sarjaa kun yläkerran wc:n kolmen spotin valaisin. 

Odottaa alapuolelleen peiliä, jota ei ole vielä hankittu.

Katossa on pieni kristallivalaisin.

Allaskaluste on Ala Cartelta. Vetolaatikot ovat kyllä huippukätevät. Ja taivaan kiitos vaihdoin tammitason laminaattiin. Voin vain kuvitella, miltä se näyttäisi jo tässä vaiheessa...

Peeäs:
Tämä postaus on oikeastaan "juhlajulkaisu", sillä kirjoitan tätä kotoa käsin. Meillä toimii nyt netti!! DNA:n mokkula toimii näköjään myös alueella, jossa Sonera on eloton.
Peeäs 2: tarkkasilmäinen lukija havaitsee, että yksi laatikoista on raollaan. Putkimies oli sitä mieltä, että ei voi mitään. Että laatikon takaosaan pitää tehdä reikä. Kaapiston myyjä oli sitä mieltä, että sulkuventtiileitä on saatavilla eri kokoisia. Että risoo tämäkin pikkujuttu!
Peeäs 3: meillä on kylmä. Selityksenä sanottakoon, että minulla on kylmä, jos mittari näyttää alle 22 plusastetta. Toinen selitys on se, että meiltä menee ajoittain lämpöpumppu pois päältä. Perjantaina on lvi-mies tulossa. Toivottavasti saadaan opastusta ilmastointilaitteen käyttöön ja säätöön sekä saadaan lämpöpumppu säädettyä kohdalleen. Ja lyhyt sulkuventtiili alakerran vessaan, että menee laatikko kiinni!

Ensimmäiset Naulat

Upouuteen kotiin muuttavat ainakin ymmärtävät, mistä puhun.

Miten vaikeaa on lyödä seinään Ensimmäinen Naula.

Oli helppoa aloittaa lastenhuoneiden ulkopuolella olevista postilaatikoista: pam ja pam! 

Tai oikeastaan zzzt ja zzt (=ruuvinväännin).

Joulukuu alkoi ja joulukalenteri piti saada seinälle roikkumaan: pam!

Sain näin ihanan kranssin lahjaksi. Siinä meni Thermo-ovi: Pam!

Noh, siinä se! Eikö ole ihan hyvä alku? ;)

Nämä taideteokset sitä vastoin eivät tarvitse kiinnittyäkseen nauloja:

Ikkunataidetta by Suomen Talvi.

Alakerran aula

Lyhyestä virsi kaunis: ajattelin esitellä teille alakerran aulan.

Näkymä kuistilta sisään tultaessa:

Näkymä olkkarista kuistille päin:

Ja sitten portaikko:

Näissä tiloissa olen valoihin todella tyytyväinen. Portaikkoonkin onnistuin paikallisesta sähköliikkeestä löytämään hyvät ylös- ja alaspäin valoa antavat valaisimet. Näinä pimeinä aikoina (vaikka luntakin on ja kuu paistaa), sitä jotenkin kaipaa... valoa. Noh, reilu puoli vuotta juhannukseen ;)

Edit. Kommenteissa kyseltiin kuvaa portaikon lampuista ja tässä "iltavalaistuksessa" otetut kuvat. Kyllä ne suorassa ovat, vaikka kuvakulma antaa ehkä muuta ymmärtää... ;)

En muista, kenen mallistosta valaisimet ovat, mutta täältä ne hankin.