sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Raksa-blues




Sellaista diagnoosia tuskin on kun "rakentamisen jälkeinen masennus". Mutta jotain sellaisia tuntemuksia olen kuullut yhden sun toisen rakentajan suusta, että vuosi-pari menee rakentamisen jälkeen takki tyhjänä "millään mitään väliä"-fiiliksissä. Vähän niinkuin "baby blues", mutta vain "house blues".

Olemme asuneet kotiamme nyt kaksi vuotta. Viime kesänä talo ja autotalli saatiin maalattua; maalaamatta jäivät vain sokkeli ja autokatos sisältä. Että jotain maalaamista sentään ensi kesällekin...

Nurmikkoa ei ehditty tehdä, se teki itse itsensä. Ensimmäiset ruohonleikkuut olivat kyllä käsille käyviä, mutta siitä se sitten pikku hiljaa helpottui. Ensi keväänä täytyy kolot paikata, mutta nurmea ei tarvitse kylvää, niin upea apilanurmi meille itsestään tuli.


Pihassa on toki vielä paljon töitä, mutta voisi sanoa, että:
asiat alkavat olla valmiina!


Kun kelasin muutaman päivityksen taaksepäin, pohdin eräässä kirjoituksessa, milloin se aika tulee, jolloin ei koko ajan pyöri päässä "pitäisi tehdä"-lista. No nyt se on tullut, kaksi vuotta asuttuamme. 
Tottakai edelleen on asioita, joita "pitäisi tehdä", mutta ne ovat enemminkin "voisi tehdä" ;)


Ja kuinka siitä sitten selvittiin? 
Yksi asia kerrallaan. 


Tavoitteena on ensi kesänä ehtiä istua vähän enemmän terassilla :)

3 kommenttia:

  1. hei kuulostaapa tutulta. Meillä tosin autotalli puuttuu, eli tekemistä on vielä vaikka kuinka. Mutta talossa ollaan jo voitonpuolella..saman verran ollaan asuttu kuin tekin ja itse tehty suurin osa ja uupumus meinasi viedä. Mutta nyt pikkuhijaa tuntuu tosiaan että aikaa olisi muullekin elämälle ja ehkäpä joskus sille ihan vaan olemiselle.
    Kiva kun postasit, olenkin miettinyt mitä sinulle kuuluu!

    VastaaPoista
  2. Heissan Mansardikaton alla! :) Jep, samoja juttuja varmasti monella, mutta toki on niitäkin, joilla kaikki on jo hetioitis valmiina - eipä pitäisi verrata muihin vaan tehdä omaan tahtiinsa ja olla tyytyväinen siihen mitä on! Sehän se on helpommin sanottu kuin tehty! ;)

    VastaaPoista
  3. Tuttuja tunteita mullekin parhaillaan! Odotan kans niin tota vaihetta kun to do-lista päästä häipyy! ;) kirjotinkin juuri 10 vuotta sitten postaukseen...luen blogiasi takaperin ettet ihmettele :)

    VastaaPoista

Hei! En enää päivitä tätä blogia, mutta olen halunnut jättää kommentitkin näkyviin. Siksi kommentoimaan pääsevät "vain tämän blogin jäsenet". Mutta blogiini ei myöskään voi liittyä jäseneksi. Toivottavasti tästä blogista on vielä jollekulle iloa ja/tai hyötyä. Tsemppiä rakentamiseen!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.