Ala Carten kanssa ovat hommat hoituneet hyvässä hengessä. Myyjämme ajoi lupauksensa mukaisesti sata kilometriä suuntaansa tekemään meille tammitason öljyämisen ja vetimien
vaihdon.
Taso alkoikin olla heinäkuun jälkeisen perusöljyämisen jälkeen aika hurjassa kunnossa. Hiominen ja öljyäminen palautti kuitenkin uskon siihen, että tammitaso oli hyvä valinta!
Kuvaaminen alkaa olla näillä hämärillä melkoisen haastavaa; tason sävy ei ole näin vaalea. Myyjä kertoi, että taso paranee vanhetessaan ja öljyttäessä niin että se saa samantyylisen antiikkipatinoidun pinnan kuin mitä lattiassa on.
Sitten sarjassamme "tämän tekisin keittiössämme toisin":
Altaan lisäksi ottaisin terästasoa altaan vasemmalle puolelle. Laskutilaa, johon kuuman tai kuivauslaatikkoon sopimattoman märän voisi laskea, ei ole. Toinen juttu ovat nuo pistorasiat noin lähellä vesipistettä? Meillä on tuossa kahvinkeitin ja leivänpaahdin, jotka ovat koko ajan kiinni pistorasiassa. Sinänsä voi pohtia, tarvitseeko myöskään hanan sijaita ikkunan edessä (kun ei juuri käsin tiskata & maisemia ihailla); vesiroiskeita ei tule ikkunasta pyyhittyä...
Mm. tämän tekisin edelleen:
Kuivauskaappeja emme ole kaivanneet, paitsi muuton yhteydessä, kun tiskattavaa riitti. Mutta sen jälkeen on riittänyt hyvin tuo altaaan oikealla puolella oleva kuivauslaatikko!
Sitten sananen vetimistä. Alunperin kuppivetimet olivat väärät. Nuppivetimet olivat mattasatiini-teräs-väriset ja niin piti olla kuppivetimienkin. Ala Cartella vaihtui vedintoimittaja ja sen takia vetimistä tuli eripariset. Oli siinä se onni, että loppujen lopuksi ihastuimme "vääriin" vetimiin ja oikeat menivät vaihtoon.
Meillä muuten vietettiin lauantaina tupareita! Tiedättehän, että se tarkoittaa, että huusholli oli ensimmäistä kertaa siinä kunnossa, että siitä voi räpsiä kuvia? ;) Kuvia siis myöhemmin tulossa.
