sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Raksa-blues




Sellaista diagnoosia tuskin on kun "rakentamisen jälkeinen masennus". Mutta jotain sellaisia tuntemuksia olen kuullut yhden sun toisen rakentajan suusta, että vuosi-pari menee rakentamisen jälkeen takki tyhjänä "millään mitään väliä"-fiiliksissä. Vähän niinkuin "baby blues", mutta vain "house blues".

Olemme asuneet kotiamme nyt kaksi vuotta. Viime kesänä talo ja autotalli saatiin maalattua; maalaamatta jäivät vain sokkeli ja autokatos sisältä. Että jotain maalaamista sentään ensi kesällekin...

Nurmikkoa ei ehditty tehdä, se teki itse itsensä. Ensimmäiset ruohonleikkuut olivat kyllä käsille käyviä, mutta siitä se sitten pikku hiljaa helpottui. Ensi keväänä täytyy kolot paikata, mutta nurmea ei tarvitse kylvää, niin upea apilanurmi meille itsestään tuli.


Pihassa on toki vielä paljon töitä, mutta voisi sanoa, että:
asiat alkavat olla valmiina!


Kun kelasin muutaman päivityksen taaksepäin, pohdin eräässä kirjoituksessa, milloin se aika tulee, jolloin ei koko ajan pyöri päässä "pitäisi tehdä"-lista. No nyt se on tullut, kaksi vuotta asuttuamme. 
Tottakai edelleen on asioita, joita "pitäisi tehdä", mutta ne ovat enemminkin "voisi tehdä" ;)


Ja kuinka siitä sitten selvittiin? 
Yksi asia kerrallaan. 


Tavoitteena on ensi kesänä ehtiä istua vähän enemmän terassilla :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kevät!

Tunnelma-


paloja....


talvelta...


Onneksi lunta ei ole ollut viimevuotista määrää.


Mutta riitävästi hiihtämiseen.


Kissakin odottaa kevättä; ei paljon ulkona viihdy!


Terassikauden avajaiset vietettiin viikko sitten!


Sula, lumi, sula: niin päästään pihahommiin!