perjantai 27. marraskuuta 2009

Energialuokittelua...

Puolella korvalla kuulin, kun edustaja antoi kauppoja hieroessamme lausunnon, että talomme tulee olemaan A- tai B-luokkaa riippuen ilmanvaihtokoneesta. Kirjoitin sen oikein ylös. Kun energiatodistus sitten tuli, oli luokka C!

No mitä väliä? Tuskimpa olemme taloa heti myymässä? Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttua, että kiinteistöjen verotus tulisi jollain tavalla tähän energialuokkaan kytköksiin. Edustaja oli sitä mieltä, että on aika kaukainen haave valtiolta, koska sitä ennen pitäisi koko rakennuskanta pystyä kartoittamaan ja se ei ole ihan nopea juttu.

Meille ehdotettiin kuitenkin seuraavia asioita, joilla energialuokkaa voisi parantaa A:han. Ensinnäkin kaksi makuuhuonetta merkitään muuhun käyttöön, toiseksi ilmastointilaitteeksi hankittaisiin Enerventin Pandion ilmastointilaite, jolloin LTo:n vuosihyötysuhteeksi tulee 74,6% ja kolmanneksi alapohjan eristeiden U-arvoksi 0,17, joka saadaan aikaan 200mm styroxia tai 150mm polyuretaania. Just!

Hyvän hyötysuhteen omaavaan ilmanvaihtokoneeseen panostus taitaa kannattaa (kun nyt olemme tälle tielle lähteneet vrt. edellinen postaus). Se on kuitenkin aina päällä ja mitä paremmin se ottaa lämpöä talteen, sitä vähemmän energiaa kuluu. Uretaanilla on valvojamme mukaan aika moninkertainen hinta styroxiin nähden. Lisätään siis styroxia.

Sen huomaa, että energiatodistukset ovat uusi asia. Edustajakin tuntui olevan asiasta hieman pihalla. Samoilla eristemäärillä eri taloille tulee kuulemma aikalailla erilaisia lukuja. Periaatteessa: mitä väliä? Mutta käytännössä: näkyy sillä väliä meille kuitenkin olevan. Ja kun se vähän niin kuin "luvattiin". Kyllä pitää puheilleen olla.

Kaupat!


Kyllä tulee tehtyä isot kaupat vähillä tiedoilla. Liike-elämässä tällaisesta tulisi potkut. Toisaalta on kuluttajalla toki paremmin laki suojana kuin liike-elämän sopijaosapuolilla. Luottamus talokauppiaaseen ja talotoimittajaan on enemmän tai vähemmän sokeaa. Lukikohan meistä kumpikaan sitä pienellä präntättyä?


perjantai 20. marraskuuta 2009

Sisälläni asuu perinnerakentaja...

... mutta silti meille tulee pakettitalo, joka on tiivis, jossa on koneellinen ilmanvaihto, muovia & sähköä vaikka muille jakaa. Täytyy myöntää, etten ole ihan tämän asian kanssa vieläkään sinut. Toisessa vaakakupissa painaa mukavuudenhalu, joka saa täyttymyksensä tässä talossa. Toisaalta haluaisin asua ihan "oikeassa" perinnetalossa, jossa talvella pitää pakosti pitää villasukkia jalassa.

No tulee meille sentään rossipohja. Ehkäpä siis vuonna 2080 (jos näinkään pitkäikäinen talomme tulee olemaan), edes perustukset olisivat sellaiset, joita voidaan hyödyntää seuraavassa rakennuksessa. Kuten huomaat, kovin korkeat odotukset minulla ei ole nykyaikaisia rakennusmenetelmiä ja rakentamisen laatua kohtaan. On suorastaan pelottavaa, miten varmoja rakennusalan ammattilaiset ovat siitä, että juuri nyt ollaan kaiken rakentamistietämyksen kliimaksissa. Mitä tiiviimpi, sen parempi!

Haemme rakennuslupaa tämän vuoden puolella ja pienen paikkakunnan etuja on se, että sen myös tämän vuoden puolella saamme. Ensi vuonna tiukentuvat energiamääräykset onnistumme näin välttämään, mikä tuo myös säästöä talopaketin hintaan muutaman prosentin.

Ja hei, ei pidä ymmärtää väärin. Odotan kotiamme syli avoinna! Rakentamiseen kai kuuluu kaikenlaiset kriisit - menköön tämä vaikka sellaisen piikkiin.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Toimitussisältö ja erinäisiä hintoja

Jo tähän mennessä kertyneillä vähillä tiedoilla voi sanoa sen, että jos nyt rupeaisimme rakentamaan, niin pyytäisin tarjoukset mahdollisimman pienestä peruspaketista. Ideana olisi se, että saisi mahdollisimman tiukan hinnan peruspaketille. Siihen olisi hyvä ruveta lisäämään; oletettavasti näille lisäyksille saisi soppelin hinnan, koska ne on helppo kilpailuttaa muualla.

Nyt kun on ensin kartoitettu kokonaispaketti ja sille saatu hinta, niin siitä eri osien hinnoittelu ja pois pudottaminen onkin sitten melkoisen epämääräistä. Meille tuli Kannustalon paketti aika lailla täydellisenä. Pois jätettiin sisäporras (4890e), saunan tervaleppäpaneelit ja listat (1300e) ja laudepaketti. Toisaalta saunan lasiovi (150e) kannatti ottaa Kannustalolta?

Katoksi tulee Ruukin Classic, Kannustalon hinta 6350e ja tehtaalta suoraan hinta oli useamman sata euroa kalliimpi. Tiilikattoa mietittiin pitkään, hinta olisi ollut n. 3000 euroa edullisempi.

Täytyy tunnustaa, että kysyimme talopaketille hintaa muiltakin talotehtailta. Kannustalon talviehto oli sen verran hyvä, että loppuviimeksi hintaero muihin ei ollut merkittävä. Hyvä puoli on se, että tietää täsmälleen mitä saa ja miltä talo tulee ulkoapäin näyttämään.
Tässä näkymäkuva talosta:

torstai 12. marraskuuta 2009

Pohja-pohdintaa...

Kun olimme päätyneet Rauhalaan, oli aikalailla selvää, että mitään suuria muutoksia emme siihen halua. Miksi muuttaa hyvää pelkästä muuttamisen ilosta? Mielestämme Kannustaloissa ylipäätään on järkevät neliöt ja mietityt pohjat. Tässä messu-Rauhalan pohja:


No kyllähän niitä muutoksia kuitenkin tuli. En halunnut yläkertaan pukeutumishuonetta enkä kylppäriä - saatikka kahta vessaa. Yläkertaan tuli näiden tilalle yksi huone ja yksi vessa. Yläkertaan tulee siis 5 huonetta: vanhempien makuuhuone, lapsille omat huoneet, vieras-/tv-huone ja paalupaikalle työ-/askarteluhuone. Tältä näyttää tuleva yläkertamme:

Alakerrassa suurin muutos tuli saunaosastoon. Halusimme saunasta ikkunan järvelle (täytyy nyt sitten intensiivisesti tuijotella sinne, eikä maata lauteilla kuten tähän asti:), joten tämä aiheutti pientä sekasortoa yhteen sun toiseen asiaan. Halusimme myös saunaosastolta käynnin kirjastoon (ja sitä kautta takaterassille). Vessan tarpeellisuutta saunan yhteydessä pohdittiin pitkään ja oltiin jo jättämässä sitä pois, kunnes valvojamme sai meidät kuitenkin toisiin ajatuksiin. Viimeistään kun lapset ovat teini-iässä, ei "liikoja" vessoja varmasti ole. Hyvää tässä muutoksessa oli myös se, että kodinhoitohuoneeseen tuli hieman lisää väljyyttä. Alakertamme näyttää siis tältä:

maanantai 2. marraskuuta 2009

Talopohdintaa...

Vuonna 2000 asuntomessuilla Tuusulassa jätti Rauhala meihin jäljen, joka ei ole vuosien kuluessakaan mielistämme haalistunut. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kun sitten päätettiin talo rakentaa, tilattiin kuitenkin talotehtailta esitteet ja yritettiin ennakkoluulottomasti ajatella kaikkia vaihtoehtoja. Kivitalo? Hirsitalo? Tiilitalo? Käytiin asuntomessuilla ja ihastuttiinkin. Olisiko sittenkin meillä moderni talo ja suuret ikkunat, rannassa kun oltaisiin? Tuli oikein asuntomessukrapula. Siitä selvittyämme oli asia entistä selvempi: perinne-puutalo. No tulipahan mietittyä.

Kannustalon esitteet tarttuivat yhä useammin käteen. Perinne-puutaloja ja fiksuja ajateltuja pohjaratkaisuja! Aluksi ihastutti Onnela, Rauhalaan verrattiin Auroraa… Loppujen lopuksi asian ratkaisi se, että pidimme Rauhalan pohjaa meille sopivimpana ja Rauhalan ulkonäkö viehätti meitä enemmän kuin Auroran. Rauhalaan päätyminen ei tuottanut loppujen lopuksi mitään vaikeuksia tai epäilyksiä jälkikäteenkään. Se on Talo "jonka olemme aina halunneet".