... odotan aikaa, jolloin kaikki on noin suunnilleen valmista ja voi töistä kotiin tullessa ajatella, ettei olisi muuta tekemistä kuin tehdä ruoka ja vain olla.
Pahoittelut pitkästä kirjoittamispaussista. Alun perinkin ajattelin kirjoittaa vain ja ainoastaan silloin, kun siltä tuntuu. Nyt on jo pitkään tuntunut, että tänne pitäisi kirjoittaa jotain... mutta mitä? Sisustuksesta on toivottu juttuja, mutta jotenkin siihen on iso kynnys. Kynnys ei johdu siitä, että _paljon_ on vielä kesken sisustuksen osalta vaan ehkä enemminkin siitä, että se on niin... henkilökohtaista?
Joten nähtäväksi jää, rohkaistunko sillä saralla.
Tässä viime aikoina on tullut pohdittua, että onkohan kaikki joskus valmista? Niin että illalla kotiin tullessa ei mielessä pyörisi "pitäisi tehdä" -lista... Vai tuleeko mitään tehtyä, ellei se lista mielen päällä pyöri? Rakentamisen jälkeen meni pitkään, ettei asioiden keskeneräisyys edes häirinnyt. Nyt se on alkanut häiritsemään. Kyse ei ole isoista asioista, listatkin paikoillaan...
Varaston hyllyt (hienot! hienot!) mies teki viime viikolla ja niiden myötä autotallin kaaos saadaan taltutettua. Äitini on luvannut ommella verhoja, sillä tiedättehän suutarin lapset... Ja vaatehuoneen liukuovet ja sähkökaapin ovet on tilattu. Kyllä tämä tästä. Tavoitteena, että keväällä voi antautua hyvällä omalla tunnolla pihatöihin! Ja jäihän sitä maalaamistakin vähän ensi kesään... ;)