Kaikkien stressien äiti!

Tapahtui Mikä-Mikä-Maassa: Syksyllä levennettiin ja kunnostettiin tie, jota pitkin täysperävaunurekoilla sitten maaliskuussa ajetaan elementit tontille.

Tapahtui Todellisuudessa: Tuli Talvi. Betonielementit perustuksia varten jouduttiin viemään täysperävaunurekkojen sijaan nuppikuormina perille.

Heräsi pieni epäilys, suorastaan pelko, josta kehittyi stressi:

miten taloelementit tuodaan?

Kuulimme, että elementtejä ei mielellään siirrellä autosta toiseen, koska siinä on aina vaarana että elementit vaurioituvat. Toisaalta aika iso riski on siinäkin, että koko elementtikuorma menee kuperassa mutkassa painopisteen kallistuessa nurin.

Kaksi huonoa vaihtoehtoa, joista piti valita todennäköisesti vähemmän huono.

Tänään olenkin sitten perehtynyt hiiappiautojen (oikeinkirjoitus?) ihmeelliseen maailmaan. Olen myös jouhevasti käyttänyt sanaa "lemppaus" (tosin tietämättä ihan tarkkaan mitä sillä tarkoitetaan, ilmeisesti tässä tapauksessa elementtien siirtämistä). Päädyimme siis siihen, että otamme "lemppausauton" nosturilla varalle tuoksi aamuksi. Ja jottei homma olisi pelkästään minun hataran tietämykseni varassa, olen yhyttänyt automiehen ja talon pystyttäjän.

Jotenkin epäilen, että tuohon siirtopuuhaan joudutaan. Sitä varten pitää selvittää myös paikka, missä siirtely voidaan tehdä. Ja keskiviikkona 10.3. on sitten paree olla tuulematta!

Tunnelmia tontilta

Käytiin ensi kerran kahteen viikkoon tontilla. Aurinko laski, järveltä puhalsi viima, joka otti luulot pois. Vähän aikaa tarkenimme kuitenkin olla.

Talon ympärillä maata oli nostettu, joten seuraava kriisini aihe (=talostamme tulee kerrostalon näköinen) valui soraan:

Tässä ne kuuluisat porakaivot. Yllytin lapsiani pudottamaan sinne kiviä ja voi, mikä mahtava ääni sieltä kuului! Ihan huima juttu. Ja lopussa loiskahdus!

Tässäpä tilanne autotallin osalta: vasemmalle tulee kahden auton katos, keskelle autotalli ja oikealle (taloa lähinnä) varasto ja tekninen tila. Ensi viikolla nousevat kattotuolit.

Tänään yritettiin porakaivon tekoa...

Itseensä ja asiaansa uskova porarifirma Kruunupyystä lupasi tehdä meille porakaivon maalämpöä varten. Yhteyttä otettiin kolmeen eri firmaan ja tämä antoi parhaan tarjouksen: porauksen hinta 29 e/m (mikä tahansa maa+metallinen suojaputki+lämmönkeruuputkisto nesteineen). Vain yhteen paikkaan on jäänyt kaivo tekemättä.

Tänään tilastoihin tuli toinen merkintä. Syy ei kyllä ole porarifirmassa. Pakkanen saattoi osaltaan vaikuttaa hitsaussauman kestämättömyyteen. Toinen syy on, että maa tämän meteoriittikraaterijärven ympärillä on savista. On tavallista, että täällä porataan 70 metriä ennen kuin päästään kallioon käsiksi.

Ensimmäisellä yrittämällä päästiin 27 metriin ennen kuin putki katkesi (oletettavasti hitsaussauman kohdalta). Toisella yrittämällä päästiin 24 metriin. Kolmatta kertaa eivät yrittäneet eivätkä luvanneet enää paikkakunnalle palveluaan tarjota. Sinänsä heidän kanssaan oli reilu sopimus; ei reikää, ei kuluja.

En osaa pelkästään harmissani tästä vastoinkäymisestä olla; tässä säästyi useampi tuhatlappunen. Mutta mutta. Nyt pitäisi ruveta sovittamaan vaakaputkia johonkin tontin kolkkaan. Tai järveen. Äiti maa ei nyt hevillä luovuta lämpöään meille.

Täältä se tulee...

... "lupaamani" kuva perustuksista :) Tänään siis saapuivat sokkelielementit ja ne asetettiin paikoilleen:

Voi pojat! Nyt se on jo aika todellista!

Kodinhoitohuone taitaa mennä uusiksi?

Kodinhoitohuone piirrettiin samalla kertaa kun keittiö. Jo silloin se vähän "epäilytti". Enkä vieläkään ihan tiedä miksi. Ehkä nuo melko modernit kaapinovet? Ovien väritys matkii ajopuun väritystä, mutta minua ne eivät parin kuukauden mutustelunkaan jälkeen ihastuta. Mutta mitä ihmettä tilalle?

Sinänsä tämä seinä tulee olemaan rakenteeltaan aikalailla näin. Vasemmalla korkeassa kaapissa on keskuspölynimuri ja ajattelin laittaa sinne muutakin siivousvälineistöä. Alakaapeissa ovat likapyykkien korit. Pesutornin vieressä on kuivauskaappi. Vastapäinen seinä näyttää tältä:

Tämä menee uusiksi. Alun perinkin ajateltiin, että tälle seinälle tulevat puhtaat pyykit. Siis liinavaatteet, pyyhkeet yms. Ja tasolla on paikka mankelille.

Mutta mutta. Jossain keskustelupalstalla heräsin siihen todellisuuteen, että jos vaatekaapit ovat yläkerrassa, se tarkoittaa aikamoista pyykkiruljanssia. Joten: tähän ehkä pitäisikin tulla komerot, joihin ainakin lasten vaatteet laitettaisiin.

Vähentää roudaamista 80%. Lisäksi se, että prinsessa 6v. ei ehkä niin usein vaihtaisi vaatteita, kun vaatekaappi ei ole omassa huoneessa? Tai sitten puolipitoisten vaatteiden kasa siirtyy kodinhoitohuoneeseen..?

Miten tässä nyt näin kävi?

Olin ihan varma, että en tule laittamaan yhtäkään anturanvalukuvaa näytille, kun minusta ne on niin tylsiä ja rumia. Mutta kuinkas kävikään, kun Timppa (joka miehineen taloamme rakentaa)

lähetti valokuvia autotallin ja talon pohjatöistä?

Olin kuin lapsi jouluaattona!

Voi miten ihanan näköisiä anturalaatikoita!

Voi, tuohon se tulee!

Kyseessä lienee sama ilmiö kuin lasten kuvaamisessa tonttulakki päässä joulukorttiin.

Sitä ei ymmärrä ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Ensi viikolla tulevat talon sokkelielementit.

Uskoisin, että saatte ihailla niitäkin :)