Maalämpö tulee - ja hermot menee!

Meille tulee maalämpö. Muuta ei olla meinattukaan. Siihen se selvyys sitten loppuukin. Tonttia on n. 3500m2, joten vaakaputket saataisiin tontille mahtumaan. Toisaalta porakaivon etuina ovat parempi jäähdytys kesällä ja veden saaminen kätevästi esim. puutarhan kasteluun. Näin meille joku asian esitti, kunnes sitten toinen kertoi, että porakaivo tehdään yleensä siksi, että tonttia ei riitä vaakaputkille...

Hintaeroahan näillä sitten on. Vaakaputket saa maahan parhaimmillaan parilla tonnilla, porarifirmat ovat antaneet järjestään lähemmäksi kymppitonnin tarjouksia. Miksi tästäkään ei löydy faktatietoa? Kumpi näistä nyt sitten kannattaisi laittaa?

Ja sitten se lämpöpumppu? Jokaisella firmalla on tietysti paras omasta mielestään ja kilpailijan versiot ovat ehdottomasti huonompia ja vanhaa tekniikkaa jne. Uskomatonta on se, että mistään ei olla löydetty mitään ulkopuolisen asiantuntijan tekemää vertailua aiheesta. TM:kin testaa vaikka mitä, mutta miksei tätä?

Lämpöässien pumppu kiinnostaisi siksi, kun se on kotimainen ja tässä lähellä tehty. Mutta se on kallein. Ja onko se kuitenkaan paras? IVT:llä on tehokas lämpimän veden tuotto (tämä on suihkussa värjötellessä selkeä etu), Lämpöässillä on iso varaaja. Niben pumppu on edullisin.

Helpolla ei tämä asia taida ratketa. Toisaalta asia on varmaan niin kuin mieheni epäilee: kun päätös on tehty, olemme siihen tyytyväisiä. Näinhän se onneksi usein on, kun vertailukohta arkielämässä puuttuu. Pähkäily jatkuu vielä...

Keittiön suunnittelua

Me emme ole niitä, jotka ovat 12-vuotiaista saakka piirtäneet unelmiensa talon pohjia ja suunnitelleet 15-vuotiaina tulevaa keittiötään... Me olemme niitä (onkohan niitä muita?), jotka menevät keittiösuunnittelijan luo päässään muutama epämääräinen toive. Totta puhuen niitä toiveita keittiöön liittyen on meidän perheessä enemmän miehellä. Minun toive: keittiö saisi olla kaunis. Miehen toive: kaasuhella, korotettu uuni & tiskikone. Ja miehen mahtiälynväläys: emme tarvitse erillistä ruokailutilaa, joka on alkuperäisessä pohjassa suunniteltu avonaisen keittiökaapiston taakse jatkeeksi keittiölle. Se on ihan totta, se jäisi meillä todella vähälle käytölle. Arkena syötäisiin pienen pöydän ääressä keittiössä, kesät terassilla, joten jäljelle jää... joulu?

Mieheni ideassa keittiön pieni ruokapöytä korvataan pitkällä (2-3m) perinteisellä pirtinpöydällä, joka alkaa keittiöstä ja jatkuu ruokailutilan puolelle (avonainen keittiökaapisto jää kokonaan pois). Minusta tämä oli loistava idea! Pöytä, jonka ympärille elämä oikeasti keskittyy sekä arkena että juhlana. Yksi pöytä. Se vain pitää vielä löytää tai teettää.

Ruokailutilaan jää tilaa ja siihenkin tällä viisaalla miehelläni oli loistava idea: tulen saamaan joskus syntymäpäivälahjaksi pianon, joka sijoitetaan ruokailutilaan terassinvastaiselle seinälle. Voiko tästä ideasta olla muuta kuin Älyttömän Onnellinen?

Kävimme kolmella keittiösuunnittelijalla. Mukavinta oli asioida sen suunnittelijan kanssa, jolla oli Näkemystä ja Mielipide. Ala Cartella on erittäin ammattitaitoinen myyjä ja hyvä palvelu, mutta Topi-keittiöllä puolestaan meitä enemmän ihastuttavat ovet. Topi-keittiön suunnitelmaa ja tarjousta odotellaan, joten palaan aiheeseen vielä uudestaan.

Ai niin, nuo toiveet. Minun toive kauniista keittiöstä... uskoisin että toteutuu! Miehen toivelista ei näytä yhtä ruusuiselta: kaasuhellan torpedoin vaarallisena (ja turhana!), korotettujen koneiden torpedoinnin suorittivat keittiökalustemyyjät. Hyviä ja tarpeellisia toki, mutta emme saaneet niitä fiksusti (lue: hyvännäköisesti) mihinkään istumaan. Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että minä joudun tekemään kompromissin jossain kohtaa?

Energialuokittelua...

Puolella korvalla kuulin, kun edustaja antoi kauppoja hieroessamme lausunnon, että talomme tulee olemaan A- tai B-luokkaa riippuen ilmanvaihtokoneesta. Kirjoitin sen oikein ylös. Kun energiatodistus sitten tuli, oli luokka C!

No mitä väliä? Tuskimpa olemme taloa heti myymässä? Vähän aikaa sitten oli lehdessä juttua, että kiinteistöjen verotus tulisi jollain tavalla tähän energialuokkaan kytköksiin. Edustaja oli sitä mieltä, että on aika kaukainen haave valtiolta, koska sitä ennen pitäisi koko rakennuskanta pystyä kartoittamaan ja se ei ole ihan nopea juttu.

Meille ehdotettiin kuitenkin seuraavia asioita, joilla energialuokkaa voisi parantaa A:han. Ensinnäkin kaksi makuuhuonetta merkitään muuhun käyttöön, toiseksi ilmastointilaitteeksi hankittaisiin Enerventin Pandion ilmastointilaite, jolloin LTo:n vuosihyötysuhteeksi tulee 74,6% ja kolmanneksi alapohjan eristeiden U-arvoksi 0,17, joka saadaan aikaan 200mm styroxia tai 150mm polyuretaania. Just!

Hyvän hyötysuhteen omaavaan ilmanvaihtokoneeseen panostus taitaa kannattaa (kun nyt olemme tälle tielle lähteneet vrt. edellinen postaus). Se on kuitenkin aina päällä ja mitä paremmin se ottaa lämpöä talteen, sitä vähemmän energiaa kuluu. Uretaanilla on valvojamme mukaan aika moninkertainen hinta styroxiin nähden. Lisätään siis styroxia.

Sen huomaa, että energiatodistukset ovat uusi asia. Edustajakin tuntui olevan asiasta hieman pihalla. Samoilla eristemäärillä eri taloille tulee kuulemma aikalailla erilaisia lukuja. Periaatteessa: mitä väliä? Mutta käytännössä: näkyy sillä väliä meille kuitenkin olevan. Ja kun se vähän niin kuin "luvattiin". Kyllä pitää puheilleen olla.

Kaupat!

Kyllä tulee tehtyä isot kaupat vähillä tiedoilla. Liike-elämässä tällaisesta tulisi potkut. Toisaalta on kuluttajalla toki paremmin laki suojana kuin liike-elämän sopijaosapuolilla. Luottamus talokauppiaaseen ja talotoimittajaan on enemmän tai vähemmän sokeaa. Lukikohan meistä kumpikaan sitä pienellä präntättyä?

Sisälläni asuu perinnerakentaja...

... mutta silti meille tulee pakettitalo, joka on tiivis, jossa on koneellinen ilmanvaihto, muovia & sähköä vaikka muille jakaa. Täytyy myöntää, etten ole ihan tämän asian kanssa vieläkään sinut. Toisessa vaakakupissa painaa mukavuudenhalu, joka saa täyttymyksensä tässä talossa. Toisaalta haluaisin asua ihan "oikeassa" perinnetalossa, jossa talvella pitää pakosti pitää villasukkia jalassa.

No tulee meille sentään rossipohja. Ehkäpä siis vuonna 2080 (jos näinkään pitkäikäinen talomme tulee olemaan), edes perustukset olisivat sellaiset, joita voidaan hyödyntää seuraavassa rakennuksessa. Kuten huomaat, kovin korkeat odotukset minulla ei ole nykyaikaisia rakennusmenetelmiä ja rakentamisen laatua kohtaan. On suorastaan pelottavaa, miten varmoja rakennusalan ammattilaiset ovat siitä, että juuri nyt ollaan kaiken rakentamistietämyksen kliimaksissa. Mitä tiiviimpi, sen parempi!

Haemme rakennuslupaa tämän vuoden puolella ja pienen paikkakunnan etuja on se, että sen myös tämän vuoden puolella saamme. Ensi vuonna tiukentuvat energiamääräykset onnistumme näin välttämään, mikä tuo myös säästöä talopaketin hintaan muutaman prosentin.

Ja hei, ei pidä ymmärtää väärin. Odotan kotiamme syli avoinna! Rakentamiseen kai kuuluu kaikenlaiset kriisit - menköön tämä vaikka sellaisen piikkiin.

Toimitussisältö ja erinäisiä hintoja

Jo tähän mennessä kertyneillä vähillä tiedoilla voi sanoa sen, että jos nyt rupeaisimme rakentamaan, niin pyytäisin tarjoukset mahdollisimman pienestä peruspaketista. Ideana olisi se, että saisi mahdollisimman tiukan hinnan peruspaketille. Siihen olisi hyvä ruveta lisäämään; oletettavasti näille lisäyksille saisi soppelin hinnan, koska ne on helppo kilpailuttaa muualla.

Nyt kun on ensin kartoitettu kokonaispaketti ja sille saatu hinta, niin siitä eri osien hinnoittelu ja pois pudottaminen onkin sitten melkoisen epämääräistä. Meille tuli Kannustalon paketti aika lailla täydellisenä. Pois jätettiin sisäporras (4890e), saunan tervaleppäpaneelit ja listat (1300e) ja laudepaketti. Toisaalta saunan lasiovi (150e) kannatti ottaa Kannustalolta?

Katoksi tulee Ruukin Classic, Kannustalon hinta 6350e ja tehtaalta suoraan hinta oli useamman sata euroa kalliimpi. Tiilikattoa mietittiin pitkään, hinta olisi ollut n. 3000 euroa edullisempi.

Täytyy tunnustaa, että kysyimme talopaketille hintaa muiltakin talotehtailta. Kannustalon talviehto oli sen verran hyvä, että loppuviimeksi hintaero muihin ei ollut merkittävä. Hyvä puoli on se, että tietää täsmälleen mitä saa ja miltä talo tulee ulkoapäin näyttämään.

Tässä näkymäkuva talosta:

Pohja-pohdintaa...

Kun olimme päätyneet Rauhalaan, oli aikalailla selvää, että mitään suuria muutoksia emme siihen halua. Miksi muuttaa hyvää pelkästä muuttamisen ilosta? Mielestämme Kannustaloissa ylipäätään on järkevät neliöt ja mietityt pohjat. Tässä messu-Rauhalan pohja:

No kyllähän niitä muutoksia kuitenkin tuli. En halunnut yläkertaan pukeutumishuonetta enkä kylppäriä - saatikka kahta vessaa. Yläkertaan tuli näiden tilalle yksi huone ja yksi vessa. Yläkertaan tulee siis 5 huonetta: vanhempien makuuhuone, lapsille omat huoneet, vieras-/tv-huone ja paalupaikalle työ-/askarteluhuone. Tältä näyttää tuleva yläkertamme:

Alakerrassa suurin muutos tuli saunaosastoon. Halusimme saunasta ikkunan järvelle (täytyy nyt sitten intensiivisesti tuijotella sinne, eikä maata lauteilla kuten tähän asti:), joten tämä aiheutti pientä sekasortoa yhteen sun toiseen asiaan. Halusimme myös saunaosastolta käynnin kirjastoon (ja sitä kautta takaterassille). Vessan tarpeellisuutta saunan yhteydessä pohdittiin pitkään ja oltiin jo jättämässä sitä pois, kunnes valvojamme sai meidät kuitenkin toisiin ajatuksiin. Viimeistään kun lapset ovat teini-iässä, ei "liikoja" vessoja varmasti ole. Hyvää tässä muutoksessa oli myös se, että kodinhoitohuoneeseen tuli hieman lisää väljyyttä. Alakertamme näyttää siis tältä:

Talopohdintaa...

Vuonna 2000 asuntomessuilla Tuusulassa jätti Rauhala meihin jäljen, joka ei ole vuosien kuluessakaan mielistämme haalistunut. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Kun sitten päätettiin talo rakentaa, tilattiin kuitenkin talotehtailta esitteet ja yritettiin ennakkoluulottomasti ajatella kaikkia vaihtoehtoja. Kivitalo? Hirsitalo? Tiilitalo? Käytiin asuntomessuilla ja ihastuttiinkin. Olisiko sittenkin meillä moderni talo ja suuret ikkunat, rannassa kun oltaisiin? Tuli oikein asuntomessukrapula. Siitä selvittyämme oli asia entistä selvempi: perinne-puutalo. No tulipahan mietittyä.

Kannustalon esitteet tarttuivat yhä useammin käteen. Perinne-puutaloja ja fiksuja ajateltuja pohjaratkaisuja! Aluksi ihastutti Onnela, Rauhalaan verrattiin Auroraa… Loppujen lopuksi asian ratkaisi se, että pidimme Rauhalan pohjaa meille sopivimpana ja Rauhalan ulkonäkö viehätti meitä enemmän kuin Auroran. Rauhalaan päätyminen ei tuottanut loppujen lopuksi mitään vaikeuksia tai epäilyksiä jälkikäteenkään. Se on Talo "jonka olemme aina halunneet".