Takan valinnassa yksi tärkeimmistä kriteereistä oli leivinuunin olemassaolo keittiöön päin olevalla sivulla. Ominaisuus, joka rajaa valikoimaa aika tavalla. Verkkosurffailun jälkeen olimme melko varmoja, että takkamme tulee olemaan Kermansaven. Siispä Tulikivi Studioon kuuntelemaan myyntipuheita ja katselemaan vaihtoehtoja.
Studiolla oli tämä takka hieman matalampana versiona pystytettynä. Ensimmäinen reaktioni oli hörähdys miehelle, että "ompa aikamoinen". Enpä vielä siinä vaiheessa olisi uskonut, että se tulee olemaan takkamme...
Valkoista suunnittelimme: "se sopii kaikkeen sisustukseen". Mutta jotenkin kummallisesti jalat veivät yhä uudelleen ihmettelemään tätä ruskeaa ilmestystä. Valkoisesta otimme tarjouksen. Ja miehen lievästä painostuksesta myös ruskeasta.
Ruskeaan päätyminen kiehtoi. Se tulisi olemaan joko iso rumilus tai sitten lämmin kodin sydän. Viileän tyylikäs se ei olisi. Valkoinen olisi sitä. Pari viikkoa pähkäilimme ja kysyimme mielipiteitä. Sitten päätimme ottaa riskin ja ottaa takan ruskeana. Ja kas kummaa, se ei tuntunut enää yhtään riskiltä siinä vaiheessa - vaan ihan oikealta ratkaisulta.
Totta puhuen vieläkin välillä tulee sekunnin epävarmuus, olisiko sittenkin pitänyt pelata varman päälle? Sitä seuraa kuitenkin rauha siitä, että tämä sopii meidän tyyliin. Mutta mitä rajoitteita - ehkä jopa "ainoita mahdollisuuksia", se tuo sisustukseen? Lankkulattiat sopivat, mutta entä seinät? Ei mitään varmaa käsitystä, ainoastaan kalpea aavistus, joka sekin voi olla väärä. Luojan kiitos aloitin viime keskiviikkona sisustajakurssilla. Ehkä tämä siellä kirkastuu?