Sunnuntait vietimme - mikäli emme olleet Pohjanmaalla - asuntonäytöissä ympäri Espoota ja länsi-Uuttamaata. Etsimme ok-taloa, etsimme yhteisöä - paikkaa, jonne kotiutua.
Missään nimessä en halunnut lapsia enkä muuttaa itä-Uudellemaalle. Tiedustelut juurille paluusta Pohjanmaalle kuulostivat lähinnä naurettavilta. Onneksi ne pystyi helposti torjumaan "ei siellä ole töitä"-lauseella.
Arvannette, että kahden vuoden jälkeen meillä oli lapsi ja muutimme Itä-Uudellemaalle.
Porvoossa asuessamme ja toisen lapsemme synnyttyä, rupesi myös ajatus juurille paluusta tuntumaan täysin mahdolliselta, jopa mukavalta ajatukselta. Kävimme edelleen vähintään kerran kuussa Pohjanmaalla. Viikonlopun 6,5 tunnin ajomatkat suuntaansa lasten kera alkoivat kypsyttää ajatusta paluusta toden teolla.
Ihana, ihana Porvoon kotimme vanhassa liitutehtaan kiinteistössä!
Ilman parin vuoden "varikkopysähdystä" Seinäjoella en olisi varmaankaan täydelliseen paluumuuttoon kyennyt. Sen kolmen vuoden aikana kypsyi lopullisesti ajatus paluusta kotikylään.
Toinen "kotikatumme" Seinäjoella. Näkymä silloisesta kodistamme molempiin suuntiin.
Myös esikoisen kouluun meno nopeutti päätöksentekoa. Tyttö aloitti koulutiensä samassa kyläkoulussa, missä äitinsä ja isänsä aikoinaan.
Kyläkoulumme viime elokuussa.
Paluumuuttajan elämää on nyt takana reilu puoli vuotta. Kertaakaan ei ole epäilyksen häivähdyskään käynyt mielessä, tuliko tehtyä oikea ratkaisu. Ehkä suuriin "yllätys" on ollut, että kiireistä elämä on täälläkin - tosin se kiire on jotenkin erilaista kuin kaupungin kiire. Ihmiset ovat leppoisampia ja välittävämpiä. Toisaalta kaipaan kaupunkilaisten avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta.
Kylä on ottanut maailmalla käyneet lapsensa hyvin vastaan. Siitä, kuten niin monesta muustakin asiasta, olen kiitollinen.
Kuten siitä, että meillä on hyvä koti. Ja että se on valmis =)
24.1.2010 Talomme tuntui olevan kaukainen haave...
... ja 11.12.2010 se oli jo ollut pari kuukautta täyttä totta!
Juuri näin! Kyllä se on täällä maalla paras ihmisen olla, ei siitä pääse mihinkään.
VastaaPoistaMinua vaan harmittaa tämä kyläkoulujen alasajo, meillä olisi ollut tuossa Lakaniemessä ihan hyvä kyläkoulu, joka rakennettiin 1992, mutta niin sekin vaan hiljeni muutama vuosi sitten ja lapset joutuivat pari vuotta liian aikaisin yhteiskoululle.
Se oli kyllä virhe ihan siinäkin mielessä, että kyläläisten kanssakäyminen koulun hiljenemisen myötä loppui tyystin...
Ihana lukea tämä postaus! Täällä toinen paluumuuttaja kotiseudulle, takana 15 vuotta Helsingissä opiskelun ja työn merkeissä. Työ vieläkin pääkaupunkiseudulla, mutta koti melkein maalla perheen läheisyydessä.
VastaaPoistaJa elämä on todellakin eri tavalla kiireistä, hyvällä tavalla.
On se vain kumma kuinka tässä päältä kolmikymppisenä ajatukset muuttuvat. Niinhän se on meillekin syksyllä valmistunut oma talo muutaman kilometrin päähän syntymäkodista :)
VastaaPoistaJep, ajatukset muuttuvat ja hyvä niin! Kunpa ihmiset vain uskaltaisivat unelmoida enemmän ja tehdä rohkeita ratkaisuja tässä todennäköisesti ainutkertaisessa elämässä... Pääasia toki on, että on tyytyväinen elämäänsä, on se koti sitten maalla tai kaupungissa.
VastaaPoistaEija: nythän Lakaniemen koululle on taas tulossa elämää? Sivustaseuranneena voin vain ihailla, miten hyvin lastenhoidon siirto sinne on sujunutkaan! En ole esim. yhtään purnaavaa lehtikirjoitusta nähnyt =)
Arvaas olenko itse tuota myös ihmetellyt, että kuinka kivuttomasti päiväkodin siirto on sujunut, vai eivätkö ihmiset ole vielä asiaan heränneet? No, hyvä kumminkin, että rakennukselle saadaan uutta käyttöä!
VastaaPoistaIhana postaus! :)
VastaaPoistaOlipa kiva tarina, hyvä postaus. Löydän NIIN itseni tuosta..joo minä en ainakaan IKINÄ hanki lapsia, muuta maalle, hanki autoa. Mutta hei kaikki tuo nyt on tätähetkeä ja minäpä en muuttanut omille vaan miehen synnyinseuduille takaisin.
VastaaPoistaTeillä on todella kaunis talo!
VastaaPoistaMeille olisi tullut väriä myöten presiis samanlainen, mutta kaupunki ei antanut lupaa mansardikattoiselle talolle :(
Ensi kesänä aloitamme sitten harjakattoisen Rauhalan rakentamisen.
On mukavaa lueskella muiden "kohtalotoverien" tarinoita!
Aurinkoisia talvipäiviä :)
Hei Sari! Meillä on rakennusprojekti aluillaan ja pitäisti lupakuviin merkata talon väri, ihastuin teidän talon väriin esi silmäyksellä :) Olisiko mahdollista saada väsikoodia? Vastaa vaikka mun s.postiin! rojekti11@luukku.com Palataan!
VastaaPoistaoli kiva käydä taas katsastamassa sivuillasi. tätisi t.o
VastaaPoistaHei Sari, olipa ihana postaus johon voin niin samaistua sillä meillä on hyvin samanlainen elämänmuutos takana. Tosin me ei tehty varikkopysähdystä Seinäjoella omassa kotikaupungissani vaan muutimme suoraan Luoma-Ahon kylään, mikä oli minulle aluksi kova paikka. Mutta nyt tämäkin kaupunki tuntuu jo kodilta! Kiitos mailistasi.... minullakin vastaus on viipynyt, mut haluusin ehdottomasti tavata sut! :) pitääpä lähteä joskus tässä käymään kaupassasi ja sinäkin jos liikut täällä A.järvellä niin olet tervetullut meille! :) palataan, sari! T. Miia niittylästä
VastaaPoista