Raksa-blues

Sellaista diagnoosia tuskin on kun "rakentamisen jälkeinen masennus". Mutta jotain sellaisia tuntemuksia olen kuullut yhden sun toisen rakentajan suusta, että vuosi-pari menee rakentamisen jälkeen takki tyhjänä "millään mitään väliä"-fiiliksissä. Vähän niinkuin "baby blues", mutta vain "house blues".

Olemme asuneet kotiamme nyt kaksi vuotta. Viime kesänä talo ja autotalli saatiin maalattua; maalaamatta jäivät vain sokkeli ja autokatos sisältä. Että jotain maalaamista sentään ensi kesällekin...

Nurmikkoa ei ehditty tehdä, se teki itse itsensä. Ensimmäiset ruohonleikkuut olivat kyllä käsille käyviä, mutta siitä se sitten pikku hiljaa helpottui. Ensi keväänä täytyy kolot paikata, mutta nurmea ei tarvitse kylvää, niin upea apilanurmi meille itsestään tuli.

Pihassa on toki vielä paljon töitä, mutta voisi sanoa, että:

asiat alkavat olla valmiina!

Kun kelasin muutaman päivityksen taaksepäin, pohdin eräässä kirjoituksessa, milloin se aika tulee, jolloin ei koko ajan pyöri päässä "pitäisi tehdä"-lista. No nyt se on tullut, kaksi vuotta asuttuamme. 

Tottakai edelleen on asioita, joita "pitäisi tehdä", mutta ne ovat enemminkin "voisi tehdä" ;)

Ja kuinka siitä sitten selvittiin? 

Yksi asia kerrallaan. 

Tavoitteena on ensi kesänä ehtiä istua vähän enemmän terassilla :)

Kevät!

Tunnelma-

paloja....

talvelta...

Onneksi lunta ei ole ollut viimevuotista määrää.

Mutta riitävästi hiihtämiseen.

Kissakin odottaa kevättä; ei paljon ulkona viihdy!

Terassikauden avajaiset vietettiin viikko sitten!

Sula, lumi, sula: niin päästään pihahommiin!

Hyvän joulun toivotus

Odotan....

... odotan aikaa, jolloin kaikki on noin suunnilleen valmista ja voi töistä kotiin tullessa ajatella, ettei olisi muuta tekemistä kuin tehdä ruoka ja vain olla.

Pahoittelut pitkästä kirjoittamispaussista. Alun perinkin ajattelin kirjoittaa vain ja ainoastaan silloin, kun siltä tuntuu. Nyt on jo pitkään tuntunut, että tänne pitäisi kirjoittaa jotain... mutta mitä? Sisustuksesta on toivottu juttuja, mutta jotenkin siihen on iso kynnys. Kynnys ei johdu siitä, että _paljon_ on vielä kesken sisustuksen osalta vaan ehkä enemminkin siitä, että se on niin... henkilökohtaista?
Joten nähtäväksi jää, rohkaistunko sillä saralla.

Tässä viime aikoina on tullut pohdittua, että onkohan kaikki joskus valmista? Niin että illalla kotiin tullessa ei mielessä pyörisi "pitäisi tehdä" -lista... Vai tuleeko mitään tehtyä, ellei se lista mielen päällä pyöri? Rakentamisen jälkeen meni pitkään, ettei asioiden keskeneräisyys edes häirinnyt. Nyt se on alkanut häiritsemään. Kyse ei ole isoista asioista, listatkin paikoillaan...

Varaston hyllyt (hienot! hienot!) mies teki viime viikolla ja niiden myötä autotallin kaaos saadaan taltutettua. Äitini on luvannut ommella verhoja, sillä tiedättehän suutarin lapset... Ja vaatehuoneen liukuovet ja sähkökaapin ovet on tilattu. Kyllä tämä tästä. Tavoitteena, että keväällä voi antautua hyvällä omalla tunnolla pihatöihin! Ja jäihän sitä maalaamistakin vähän ensi kesään... ;)

Maalari ei maalannut taloa...

... vaan me teemme sen itse!

Ja kyllä: järki lähtee tässä kilpajuoksussa auringon, sateen ja loman kanssa. 

Maalaamme kahteen kertaan saman tien ja se vie toki aikaa enemmän, 

mutta jospa ei sitten 10-15 vuoteen tarvisi..?

Minä olin ihastunut talon harmaaseen pohjamaaliin ja sitä moni kyselikin, 

että mikä sävy se on (en muuten tiedä!). Mies osti purkin "Rauhalan sinistä" ja suti sen seinään.

Olin edelleen hieman epäluuloinen, mutta toisaalta aavistelin, että asia etenee, jos en tässä kohtaa

vaateita toiseen väriin esitä... 

Ja olen kuulkaa iloinen, etten esittänyt, sillä tämä väri on hyvä. 

Värit ovat Teknoksen kartalta: valkoinen 7131 ja vaaleansininen 7333.

Näyttävät aivan toiselta värikartalla kuin seinissä!

Tässä kuva juhannukselta eli "ennen":

Ja olisi mukava sanoa "jälkeen", mutta yläosa on maalaamatta, joten sanotaan vaikka "puolivälikuva":

Sauna ja kylppäri ja kohta ollaan yli puolivälin...

Olisi PITÄNYT kysyä tarjous talon ulkomaalauksesta,

jotta nyt voisi edes lohduttautua sillä, miten paljon säästää...

Lapsille hankittiin leikkimökki paikalliselta tekijältä. Aijai että olen iloinen, ettei sitä tarvitse maalata, vaikkeivät värit juuri talomme värejä olekaan :)

Ovatpa tulleet tutuiksi Suomen Ihanat Kesäyöt, kun on myöhään maalannut...

Hyvää kesää, uskoa, toivoa ja rakkautta kaikille raksaajille ja muille blogini lukijoille :)

Eivätköhän kaikki projektit valmistu aikanaan?

Kuulumisia...

... pitkästä aikaa!

Kokko poltettiin pääsiäislauantaina, niin kuin täällä "ruukataan".

Lapset kävivät uimassa pääsiäisenä kun rannat olivat vähän sulaneet.

* * *

Ja: tsadaa! Onhan meillä tapahtunut jotain raksablogiinkin liittyvää:

Vihdoin ja viimein tolppien päällä on hatut! Peltiset sellaiset. Lokakuisessa blogitekstissä tätä asiaa pohdin ja kommenttilootasta kävi ilmi, että Kannustalolla on tähän asiaan ratkaisu. 

 

Saimmekin pyydettyämme laatikollisen puusta/liimapuusta tehtyjä tolpan hattuja, mutta harmiksemme ne olivat meille liian pieniä. Alla olevassa kuvassa näkyy tolppa, pellistä tehty hattu ja sen päällä Kannustalon lähettämä versio tolpan hatusta. 

Peltiset tolpan hatut teki sama kattofirma/peltisepänliike, 

joka vihdoin ja viimein tuli asentamaan meille rännit!

Tätäkin asiaa piti kovasti pohtia: miten syöksytorvi tulee kattolyhdyn reunaan!? No se tulee nyt näin eli viistosti ohjaa veden katolle. Vaihtoehtona oli suora syöksytorvi, mutta epäilimme sen roiskivan veden epämääräisesti minne sattuu.

Alla olevassa kuvassa näkyy eräs ongelmakohta eli vesi valui talven ajan ulko-oven yläpuolelta "mukavasti" niskaan ovesta kulkeissa. Ja aika rumaksi värjäsi ikkunanpielet. 

Kattofirma taitteli pellistä alla olevan kourun estämään tämän tapahtuman. 

Se näyttää kyllä luvalla sanoen aika vaatimattomalta, mutta katsotaan, miten toimii.

Rantaa on harvennettu puista ja ruoppaus näyttäisi onnistuneen hyvin. 

Ja nyt pohditaan kannattaako nurmikko kylvää ennen kuin talo on maalattu? 

Kun talon ympärillä kuitenkin talsitaan ja ehkäpä Dinonkin joudumme vuokraamaan?

Taidetaan kuitenkin vielä toistaiseksi nauttia kuivasta savipihasta :)

Päättämisen haikea vaikeus ja mielipide lattioista

Olisi varmaan ollut helpompi rakentaa talo, jos olisi ollut jotain ehdottomia must-juttuja. Suoraan sanottuna hieman kadehdin heitä, jotka ovat piirrelleet tulevan kotinsa pohjapiirrustuksia vuosikausia, suunnitelleet keittiöitä yms. ilman mitään sen suurempaa koulutusta asiaan,

Ihan Vaan Silkasta Innosta & Kiinnostuksesta.

That's not us. Olimme aikoinamme ihastuneet Tuusulan asuntomessuilla Rauhalaan ja meistä se oli ihan hyvä sellaisenaan. Olen monien naisten tavoin leikellyt vuosien saatossa lehdistä ideakuvia ja jopa jossain vaiheessa liimannut ne leikekirjaan. Kun sitten taloa rupesimme rakentamaan, leikekirjaa en edes kaivannut. Se tuli jossain vaiheessa selattua läpi, oikeastaan vain todetakseni, että moni asia meillä toteutui (alitajuisesti?) sen mukaisesti.

Mutta pääsääntöisesti meillä asiat päätettiin, sitten kun ne tulivat vastaan. Tai kun oli viimeinen pakko. Ja miksi näin? Kiire on aina hyvä syy kaikkeen. Vaan olisiko sittenkin syynä se, että meillä ei ollut mielipidettä? Olenkin miettinyt, että jos rakentaisimme uudestaan; päättäisimmekö asiat hyvissä ajoin etukäteen? Kuvittelisin näin, vaan mistäpä tietäisin.

Otetaan nyt esimerkiksi lattiat. Haaveilin lankkulattiasta. Liian myöhään. Se olisi pitänyt päättää a) ennen lattialämmitystä (ihme juttu tämä nykyinen "uskonto", jonka mukaan ilman muuta laitetaan lattialämmitys) tai b) ainakin ennen valua (koska muuten lattiasta tulee liian korkea). NYT jos rakentaisin, selvittäisin sen, montako rehtiä seinäpatteria tarvittaisiin alakerran suht. yhtenäiseen tilaan korvaamaan lattialämmitys, jos sillä saisin lankkulattian.

Toisaalta. Tässä kävi ihan hirmu hyvin. Alakerran parkettiin olemme olleet Niin Tyytyväisiä. Emme vaihtaisi mihinkään. Tässä juttua alakerran lattiasta, joka siis vaihtui "viime metreillä" tummempaan, kiitos erään blogini lukijan vinkin =)

Aulasta keittiöön päin. Laittaisin ehdottomasti keittiöön vastakin parketin!

Olohuoneesta/ruokailutilasta keittiöön päin. 

Olkkarista ruokailutilaan päin.

Yläkertaan laitoimme laminaatin ja siitä juttua tässä. Yläkerran laminaattiin en ole ollut tyytyväinen.  Yläkerrassa lattialämmitys on tehty vesikiertoisena lämmönluovutuspelleillä ja päällä on kaksi kipsilevykerrosta. Lieneekö syy lämmönluovutuspeltien, kipsilevyjen vai laminaatin (vai näiden yhdistelmän), niin lattia tuntuu aina jotenkin "kolkolta". Äänet myös kuuluvat aika terävinä alakertaan, joten jos nyt tekisin yläkerran lattian, niin... Korkkilattia, ehdottomasti! Hintaeroa puolet, mutta sanoisin, että satsaus kannattaa!

Kuistin ja kodinhoitohuoneen tekisin laatalla edelleen! Mahtaako muuta järkevää vaihtoehtoa edes olla? Lasten märät hanskat ja haalarit rennosti lattialle ja aamulla voi poimia kuivat vaatteet. Eh, ei ehkä niin esteettistä, mutta toimii!

Ellei meillä olisi kuistia, niin aulan olisi varmaankin joutunut laatoittaa. Muutenkin 10 neliön kuisti oli ehkä paras muutos, jonka messu-Rauhalan pohjaan teimme.

Eteisaulan & kuistin lattiat kohtaavat. 

Tätäkin asiaa pähkäilin turhaan, että voiko kuistilla olla harmaa lattia ja muualla ruskea lattia. Vastaus: voi olla =) Ovat eri tilaa ja ovi on yleensä kiinni. 

Olisi tullut liikaa ruskeaa.

Eteisaulan & kodinhoitohuoneen lattioiden kohtaaminen.

Kodarissa on ruskea iso laatta, sopivat hyvin yhteen parketin kanssa. 

Kiinnihän tämäkin ovi yleensä on.

* * *

Eilen, sunnuntaina, talvi antoi meille vielä kerran parastaan:

Hyvää kevätpäiväntasausta! Tästä se kevät lähtee!

Raksaaminen Retrospective: mikä oli hyvää ja mitä tekisin toisin

Ajattelin tehdä muutamia postauksia siitä, jos nyt rakentaisin mitä tekisin toisin? Ja toki asioita, jotka tuli tehtyä oikein. Perehdyn myöhemmin sisustuksellisiin asioihin, mutta tässä mietteitä "suurista/karkeista linjoista". 

Ensinnäkin. Tekisin aidon oikean perinnetalon, kuten blogini alkumetreillä haikailin. Hirsikehikko ja siitä lähdetään tekemään taloa perinteiseen tapaan. En voi edelleenkään mitenkään liputtaa nykyisten elmukelmutettujen talojen puolesta, jotka tekohengittävät vain koneellisesti. 

Jos kuitenkin raken(nut)taisin suurelementeistä nykyaikaisen talon, niin:

- Olisin edelleen pohjaamme tyytyväinen. Ikkunoita (järvelle päin) suurentaisin. Mansardikaton pienet lyhtyikkunat ovat... pienet lyhtyikkunat. Niistä näkee ulos, jos seisoo. Toisaalta aamulla vuoteen petaamisesta on tullut nautinto, kun samalla voi katsoa kaunista maisemaa ja minkälainen sää on. Lyhtyikkunan kaihtimia ei ole vielä kertaakaan laskettu alas.

- Pyytäisin talotehtailta tarjoukset mahdollisimman pienestä ja simppelistä peruspaketista. Näin niitä on helpompi verrata ja saa lisäosille kilpailukykyiset hinnat, joita voi kilpailuttaa rautakauppojen ja muiden tavarantoimittajien kanssa.

- Kirvesmiehet ottaisin suoralla sopimuksella. Urakoitsijan tuntihinnalla saisi yksi mies vetää lonkkaa, sairastaa tms. aika pitkään.

- Maalämpö - kyllä! Lämpöä on riittänyt, eivätkä sähkölaskut ole päätä huimanneet. Päädyimme Niben pumppuun, jonka "ominaispiirre" valitettavasti näyttäisi olevan se, että se menee pakkasjakson alkaessa ja lauhtuessa pois päältä... Ikävä piirre sinänsä, sillä aamulla päältä pois menneen pumpun jäljiltä talo on iltamassa kotiin tultaessa melkoisen kylmä...  LVI-firmamme mukaan näin ei pitäisi käydä, mutta onpa vaan näkynyt kymmenisen kertaa tämän talven aikana näin käyvän...

- Kattopaneelit ottaisin - ainakin osan - päätypontattuina. Syy on tässä:

Kaikkien kattopaneelien ei tarvitse olla päätypontattuja, koska jatkoksia tulee vain tietty määrä keskelle kattoa. Pohdimme aikanamme valon suuntaa ja panelien suuntaa.... kilin kontit; ainakin meidän talossamme valo tulee joka suunnasta, joten aina irvistää! Alakerrassa kattopaneelit kulkevat länsi-itä-suunnassa ja yläkerrassa pohjois-etelä-suunnassa ja yläkerrassa irvistykset ovat rumemmat.

- Ikkunatoimittajamme ei olisi Tiivi. Tässä yksi syy:

Kolmesta ikkunasta lohkesi pala, kun ikkunan avasi. Kaksi isoa olohuoneen ikkunaa ei auennut. Terassin 10 ikkunasta aukeni 5. Tiiviltä tuli mies ruuvailemaan ja pakkeloimaan näitä, mutta silti...

- Sälekaihtimet tulivat valmiina asennettuina. Ovat toimineet hyvin, mutta ovatkohan kaikki sälekaihtimet nykyään tällaisia? Pitkä lenkillä roikkuva naru, kun kaihtimet ovat ylhäällä (btw. minusta lapsiperheissä huippuvaaralliset!).

Ja kun kaihtimet ovat alhaalla, niin tulppa pitää asetella paikoilleen (ja se pitää asettaa juuri oikein päin, että menee), muuten näkymä on tällainen:

Muita oppeja rakentamisesta?

- Tekisin tontille suoran tien! Jollain tavalla helpointa oli tietä pohtiessamme kunnostaa vanhaa, olemassaolevaa tietä, joka tekee 3 kappaletta 90:n asteen mutkia. Raksavaiheessa mutkainen tie toi lisäpäänsärkyä lemppauksineen yms. kun täysperävaunurekoilla ei päässyt perille. Ja onhan se näin lumisena talvenakin tuonut haasteita. Moni auto on tietä kulkeissan pursuun vajonnut.

- Budjetti! Kysy mahdollisimman monelta. Utele, painosta, vaadi. Laita maansiirtotöihin tuplat. Kaikesta, mitä teetät, pitää olla tarjous tai vähintään arvio. Sekä ajasta että rahasta. Kun olet saanut budjetin kasaan, lisää muutama kymmenen tuhatta. Varaudu silti budjetin ylitykseen. Rakentaminen on järkyttävän kallista!

- Siivoa tonttia koko ajan. Olen tosi tyytyväinen, että teimme näin. Nyt meillä ei ole yhtään lauta- eikä rakennusjätekasaa tontilla. Meillä oli kaiken kaikkiaan kaksi roskalavaa, joista toinen jäi aika tyhjäksi, mutta siihen löytyi sitten sukulaiselta täytettä, joten sen vuokra ei mennyt hukkaan. Tehokkaammalla lajittelulla olisimme selvinneet varmasti yhdellä jätelavan tyhjennyksellä.

- Ole ajoissa! KUKAAN ei kerro torvelolle ensirakentajalle, että pintamateriaalit pitäisi päättää jo aika lailla etukäteen. Ettei kipsilevyn päälle enää laiteta paneelia! Ja että kun valu on tehty, niin lattiamateriaaleista osa on raakattu pois! 

Tässä muutamia mielen päällä pyörineitä asioita. Monia, monia muitakin asioita tulisi varmasti tehtyä toisin. 

Suunniteltua enemmän. 

Selvitettyä enemmän. 

Paljon on jo unohtunut. 

Aika kultaa muistot hyvin nopeasti - onneksi! =)